Suojärvi
Suojärvi, Viipurin läänin ja luovutetun alueen suurin pitäjä, sijaitsi Stolbovan rauhassa muodostuneella itärajalla Laatokan pohjoispuolella. Uudenkaupungin rauhan v. 1721 mukaisesti Suojärvi menetti Liusvaaran, Luutalahden ja Öllölän kylien alueet. Korpiselän pitäjän itsenäistyminen 1800-luvun lopussa lohkaisi Suojärvestä jälleen 1308 km2. Myöhemmin Suojärven alue oli 3474 km2 pituuden ollessa 100 km ja leveyden 60 km.
Suojärvi oli ikihonkaisten salojen, eräkorpien, rämeiden, siintävien vaarojen, kalaisien järvien ja kasvillisuudeltaan Karjalan ruusun ja kanervakankaiden maata.
Maaperä oli moreenivoittoista ja järvien rannoilla osin kalkkipitoista sopien erinomaisesti kaskiviljelykseen. Soita oli runsaasti ja niistä viljelykseen sopivia eniten Suojärven itäisellä puolella, joka kasvillisuudeltaan oli pitäjän rehevintä aluetta.
Pitäjän suurimpia järviä olivat Suojärvi ja Salonjärvi. Salonjärveen toivat vesiä talvisodasta kuulun Aittojoen kautta Ägläjärven ja Vegaruksen vesistöt sekä Vuontelejärvi. Ruadavus ja Vieksinki laskivat Kivijärven ja Hanhijoen kautta Salonjärveen, joka sai vesiä myös etelässä Saarijärvestä.
Karatsalmea myöten vedet virtasivat Salonjärvestä Suojärveen, johon laskivat etelässä Pyhäjärvi ja pohjoisessa Ylisen- ja Myrysjärven vedet. Suojärven itärannan pohjoisosassa alkava Suojoen haara vei vedet Suojuun, johon lähellä rajaa yhtyivät Torasjoen ja Kaitajärven vedet.
Suurimpia saaria olivat Salonjärvessä asuttu Salonsaari ja metsäinen Hirvatsaari. Suojärven saaria olivat Nilosaari, jota myös Markinsaareksi ja Mugrinsaareksi kutsuttiin, sekä Tervasaari eli Pöpöinsaari.
Vaaroista olivat mainittavimpia Viirunvaara ja Moiseinvaara, Kuuttivaara, Hautavaara sekä Suojärven länsirannan Pönttösenvaara, Nasareinvaara ja Rasvasenvaara.
Kylät
Karjalaa esittelevissä kirjoissa on Suojärven kylien lukumääräksi laskettu milloin yli seitsemänkymmentä kylää, milloin kolmenkymmenen paikkeilla. Lukumäärä riippuu siitä, ovatko pienet kahden talon ryhmät ja kylien osat, karjalan kielellä ”agjat”, laskettu lukumäärään.
Tässä artikkelissa kylät käsitellään lähinnä maarekisterijaon mukaisesti. Vuonna 1939 Suojärvellä oli 30 kylää. Salmijärven kaksi tilanumeroa jaettiin Alajoen- ja Hirvenpitämän kyliksi vuonna 1939. Samassa yhteydessä Vegaruksen tila n:o 14 siirrettiin Vaaksauksen tilaksi.
Ilomantsin Liusvaara, Luutalahti sekä Öllölä on jätetty pois, sillä ne lohkaistiin Suojärvestä jo vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhan yhteydessä. Mukana ei ole myöskään Korpiselän kyliä, sillä Korpiselkä itsenäistyi 1800-luvun lopussa. Hyrsylä liitettiin Suojärven pitäjään vuonna 1931, ja se kuului talvisodan alkaessa Suojärveen. Vuoden 1939 väestölaskennan mukaan Suojärvellä oli 15 934 asukasta.
Alta voit avata ladata PDF-tiedoston, josta löydät kyläkohtaiset tiedot. Kylien tiedot ovat Omal Mual Vierahal Mual Suojärvi III -kirjasta. Tekstit ovat Kirsti Kuutin laatimat. Tiedostossa: Alajoki, Eloniemi, Evaniemi, Hantsakanniemi, Hautavaara, Hirvenpitämä, Hukkala, Hyrsylä, Kaipaa, Kaitajärvi, Karatsalmi, Kivijärvi, Kokonniemi, Korpijärvi, Kotajärvi, Kuikkaniemi, Leppäniemi, Liete, Maimalampi, Moiseinvaara, Naistenjärvi, Nasareinvaara, Nilosaari, Pönttösenvaara, Salmijärvi, Salonkylä, Suvilahti, Varpakylä, Vaaksaus, Vegarus ja Vuontele.
Siviili- ja sankarihautausmaat
Suojärvellä sijaitsevien siviili- ja sankarihautausmaiden tiedot on kerätty talteen Karjalan Liiton ylläpitämille nettisivuille.
”Luovutetun Karjalan hautausmaat” -painike alapuolella vie sinut Karjalan Liiton sivuille. ”Siviilihautausmaat” ja ”Sankarihautausmaat” -painikkeista pääset tutkimaan kyseisiä hautausmaita tarkemmin omille nettisivuilleen.
