Vuontelen kylä sijaitsi Vuontele-järven ympärillä, ja Salonjärven pohjoisrantamilla sekä Suojärveltä Korpiselkään vievän maantien molemmin puolin. Vuonneljärven eteläpuolella olevaa kylän osaa sanottiin Koivusien kyläksi ja pohjoispuolella olevaa At’t’osien kyläksi. Perimätiedon mukaan kylän ensimmäiset asukkaat ovat olleet Koivusia, jotka muuttivat myöhemmin Hautavaaraan. Järven pohjoispuolen asukkaat olivat Atjosia. Nimiarkistosta saadun perimätiedon mukaan alun alkaen kylässä oli vain kahden isännän maita. Kylässä ei ollut omaa tšasounaa eikä hautausmaata. Muistitiedon mukaan erästä pientä, vain muutaman aarin laajuista, kumpareista, hiekkaperäistä Vuontelejärven saarta kutsuttiin Kalmasaareksi eli Kalmatansaareksi. Saari sijaitsee At’t’osiensaaren lounaispuolella ja sitä on käytetty hautausmaana. Saaressa oli vielä 1930-luvulla näkyvissä ristejä. Vuonteleessa muista tšasounattomista kylistä poiketen vietettiin praaznikkapäivää Kuivana Iivanana eli Johannes Kastajan mestauspäivänä 29. elokuuta ja myös Iivanan päivää 24. kesäkuuta.
Vuontelejärvi on isohko, noin neljä kilometriä pitkä ja suunnilleen kilometrin levyinen järvi, johon laskee pohjoisesta Kälkäjoki Kälkälahteen. Neljää pientä saarta järven pohjoisosan länsirannalla Marjaniemen edustalla kutsuttiin Ruutnikkasaariksi, koska saarissa oli vielä ”ruutnikan” pohjien jälkiä muistona malminnoston ajoilta. Vuontelenjoki saa alkunsa järven eteläkärjestä ja laskee Salonjärveen. Joki on puolitoista kilometriä pitkä ja siinä on Vegarukseen menevän maantien länsipuolella, joen puolivälissä koski, jota kutsutaan Vuonnelkoskeksi tai Mellitsänkoskeksi siinä sijainneen vesimyllyn mukaan. Kosken sanottiin olleen koko talven sulana.
Kylän myllärinä oli vuonna 1876 David Fedotanpoika (Happo) (s.1818), sittemmin Feodor Happo ja viime aikoina Pekka Hapon perikunta. Kosken yläpuolella oli ”Myllysilda, Mellitsäsilda eli Kylänsilta”, jonka kautta kuljettiin ennen Vegarukseen. Kylänsillalla tanssittiin kesäaikaan pyhäiltoina tai praašniekan aikaan. Nykyään tuo silta on poissa, ollut jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Ennen varsinaisen suomenkielisen kansakoulun perustamista toimi Vuonteleessa vuodesta 1911 vuoteen 1916 venäjänkielinen Karjalan veljeskunnan koulu. Koululla oli oma tontti ja talo, jossa vuonna 1916 aloitti toimintansa suomalainen kansakoulu tohtorinna Tilma Hainarin keräämillä avustusrahoilla. Venäjänkielisessä koulussa oli yksi luokanopettaja ja lisäksi käsityönopettaja. Uusi koulurakennus valmistui ennen talvisotaa.
Vuonteleen Marttayhdistys perustettiin vuonna 1929, ja yhdistyksen johtajana oli monitaitoinen Maikki Sorsa. Hän piti kylän postitoimistoa ja kauppaa, hoitipa jonkin aikaa kestikievariakin. Kylässä sanotaan olleen kaksi kauppaa ja kaksi tanssilavaa. Kylässä oli asutusta jo 1760-luvun jälkeen, jolloin siellä aluksi oli kaksi taloa. 1700-luvun lopussa siellä edelleen oli kaksi taloa, mutta ehkä lisäksi kolme populia eli tilatonta. Ei ole kuitenkaan varmaa, onko 1700-luvun lopun asukkailla suoraa miespolvien kautta kulkevaa sukuyhteyttä myöhemmin kylään 1800-luvun alussa saapuneisiin asukkaisiin. Asutuksen kehittymiseen vaikutti luultavasti malminnoston aloittaminen Salonjärvestä ja Vuontelejärvestä rautatehtaan perustamisen jälkeen 1800-luvun alussa. Isojako vaikutti Vuonteleen kylän asukaspohjaan melkoisesti.
Sukuja: Happo, Koivunen, Juppi, Jänis, Kyyrönen, Atjonen, Vornanen, Martiskainen, Punju, Tikkunen, Bloigu-Kokkonen, Sorsa.