Suvilahti

Pentti Nuutinen 18. 7. 2006

SUVILAHTI ENNEN SOTIA

Suvilahti sijaitsi Suojärven eteläisellä rannalla, Lietteen Välikylän, Lietteen, Kaipaan Välikylän ja Kaipaan välissä. Suvilahti ympäristöineen oli sen aikaiseksi kyläksi pienen kaupungin veroinen. Suvilahden värikäs ja lyhyt tarina päättyi talvisotaan, kun venäläiset hyökkäsivät Suojärvelle sodan ensi päivinä.

Liete ja Kaipaa olivat vanhempaa asutusta, mutta molemmat Välikylät olivat kasvaneet Suvilahden jatkeeksi. Itse Suvilahti oli hyvin rajattu alue: Suojärven asema ja siitä alkava, ehkä vähän yli kilometrin pituinen päätie, jonka toiselle puolelle kaikki nopeasti kasvoi ja kehittyi. Asemalta toiseen suuntaan, Sortavalaan päin, oli enimmäkseen valtion rakennuttamia rautatieläisten asuntoja ja pienehköjä taloja ja mökkejä.

Suojärven rataa ryhdyttiin rakentamaan jo vuonna 1918. Se valmistui Suvilahteen saakka vuonna 1923. Heti sen jälkeen alkoi Suvilahden asumattoman, metsäisen rannan nopea kehittyminen sahojen ja tehtaiden ympäröimäksi kauppa- ja asutuskeskukseksi. Vuonna 1919 Aunuksen Puuliike Oy perustettiin Kaipaan kylään ja seuraavana vuonna The Wiborg Wood Company saha ja laatikkotehdas (Belajefin saha). Teollisuuden työntekijät tarvitsivat asuntoja ja näin syntyi Suvilahden rantamille Kaipaan Välikylä.

Suojärven asemaseutu kehittyi nopeasti uudeksi pitäjän keskustaajamaksi ja talouskeskukseksi, joka eli värikästä elämää 1920- ja 1930-luvulla. Hyvien työnsaantimahdollisuuksien vuoksi eri puolilta Suomea tuli yrittäjiä ja työntekijöitä Suojärvelle. Väestö oli enimmäkseen nuorehkoa, työkykyistä väkeä. Näin vuoteen 1939 mennessä vanha Kaipaan kylä oli saanut vierelleen noin 6000 asukkaan Suvilahdeksi kutsutun taajaman monipuolisine palveluineen. Oli kunnanvirastotalo, evankelisluterilainen kirkko (ortodoksista kirkkoa ei ollut, koska melkein kaikki asukkaat olivat luterilaisia) ja pappila, sairaala ja lääkäri, apteekki, pankkeja, hotelli Seurahuone (”Kalkkilaiva”), matkustajakoteja, elokuvateattereita, työväentalo, suojeluskuntatalo ja palokunnantalo. Kansakoulu toimi vuodesta 1925 lähtien (keskuskansakoulu rakennettiin myöhemmin, ennen talvisotaa) ja yhteiskoulu valmistui vuonna 1938. Suvilahdessa saatiin palveluita kengästä hattuun, kellosta huonekaluihin ja leivästä kirjaan saakka. Mitään ei tuntunut puuttuvan. Useat autoilijat huolehtivat henkilö- ja tavarakuljetuksesta koko Suojärven alueella. Kylässä kävi matkaajia eri puolilta maailmaa, ja puutavarakauppoja tehtiin. Soinnukkaana ja värikkäänä karjalan kieli sekoittui luontevasti matkaajien puhumiin kieliin.

Suvilahti ympäristöineen oli monien harrastusten keskus. Siellä toimi mm. vapaaopisto, työväenyhdistys, suojeluskunta ja lotat, urheilu- ja voimisteluseura, palokunta, partiolaiset, martat, näytelmäseura ja useita kuoroja. Elokuvat olivat hyvin tärkeä asia Suvilahdessa. Elokuvateattereita oli kaksi, teatteri Kaleva ja Kuvapirtti. Lähellä asemaa oli vehmas ja koivuja kasvava Suvisaari, jossa ihmiset kävivät kesäisin tanssimassa. Tivoli vieraili joskus suon laidassa, mutta sirkus suurine seurueineen ja norsuineen majoittui Kaipaan Välikylään, koulun kentälle. Suvilahden rannassa pidettiin talvella ravikilpailuja.

Suvilahdessa alettiin käydä Suojärven varsinaisia käräjiä 1930-luvulla kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi kokoonnuttiin ns. välikäräjille.

Suvilahdesta kaavailtiin kauppalaa, asemakaavaa valmisteltiin, mutta talvisota ja alueluovutus keskeytti suunnittelun.

 

LÄHDEKIRJALLISUUS:

Pelkonen, L. 1966. Suojärvi II. Pieksämäki: Suosäätiö.
Oma Suojärvi kuvina 1986. Nurmes: Suojärven Pitäjäseura r.y.
Oma Suojärvi-lehti: 1988, 1 ja 2; 1997, 3; 1998, 3; 2003, 2 ja 4.