Salonkylä

 

SALONKYLÄ ja Hätälampi

Aikaisemmin Salonkylää kutsuttiin Saloksi, joka tarkoittaa metsäistä saarta. Kylä sijaitsi Salonjärvessä olevassa Salonsaaressa, josta asutus levisi myöhemmin Salonjärven ympärille Iivilään, Salonsalmeen ja isojaon seurauksena Lemilahteen, Taivalvaaraan ja saaren eteläpäähän Kontielahteen. Kaukaisin kylänosa oli Hätälampi noin 15 kilometriä kylän keskustasta länteen. Salonsaarella sijaitsivat tšasouna, kalmisto, koulu, kauppa ja posti. Kylä oli asuttu jo vuonna 1585, ja 1600- ja 1700-luvuilla saaressa oli noin kymmenkunta taloa. 1800-luvun kartassa taloja oli 13, jotka tuolloin kaikki olivat vielä Salonsaaressa. Vuonna 1939 kylässä oli 84 taloa. Varhaisempina aikoina Salonsalmesta vei tie Suojärven rantaan ja siitä edelleen Varpakylään tai Saviniston kohdalta Ägläjärven kautta Korpiselälle. Salonkylän Kauriin maista lohkaistu suojeluskunnan Leiriniemi Suojärven rannalla kuului myös Salonkylän alueeseen. Samalla seudulla sijaitsee korkea Rasvasenvaara.

Salonkylän vanha tšasouna sijaitsi Salonsaaressa, järven rannalla vanhassa kalmistossa. Kalmisto saatettiin ottaa käyttöön jo 1580-luvulla, jolloin kylässä oli asutusta. Vanha tšasouna paloi pääsiäisyönä 1884 ja uusi tšasouna rakennettiin mäelle rantakalmiston yläpuolelle. Myrsky kaatoi vuonna 1888 vanhan kalmiston puut jättäen jäljelle vain yhden kuusen. Tämän kuusen venäläiset kaatoivat sodan aikana. Salonkylän uusi hautausmaa perustettiin 1891 Kurkien niemelle menevän tien varteen. Kostean maaperän sopimattomuuden takia hautausmaata siirrettiin kuitenkin noin 500 metriä ylemmäksi kuivemmalle kankaalle. Salonkylän tšasouna oli pyhitetty Pyhän Nikolaoksen muistolle eli Miikkulalle ja kylän pruaznikat olivat kevät-Miikkula 9. toukokuuta ja syys-Miikkula 6. joulukuuta.

Salonkylä sai kansakoulun 1895 ja uusi koulutalo valmistui 1910. Venäläinen yksiluokkainen ministerikoulu aloitti kylässä 1914 vuokrahuoneissa.  Salonkylässä toimi maamiesseura, martat, opintokerho, kirkkokuoro ja suojeluskunnan ja lottien alaosastot. Kylän kauppiaana toimi Mikko Jaakonpoika Näivö.

Sukuja: Reittu-Kelo-Tšiikkonen Scheston Pöppönen-Paalamo Kabris- Kauris- Varis-Sottinen Kurki–Orava- Jarkkonen Peiponen Näivö Savinainen