Moisseinvaaran kylä sijaitsi Ylisenjärven ja Myrysjärven pohjoispuolella Varpakylästä yhdeksän kilometriä melkein pohjoiseen. Kylän osia olivat Hallaselkä, Haukanvaara, Jeroinvaara, Kakkolanvaara, Kotaselkä, Kalliovaara, Lahtiselkä, Ozravaara, Perttiselkä, Reposelkä, Ruisvaara, ja Tšuhmari. Moisseinvaaran tšasouna oli pyhitetty Neitsyt Marian Kasanilaisen ikonin muistolle ja kylän pruaznikka oli Kazanskoi. Kesäkazanskoita vietettin 8. heinäkuuta ja syyskazanskoita 22. lokakuuta. Tšasouna valmistui vuonna 1907. Kylässä saattoi olla tšasouna jo aiemminkin 1830-luvulta alkaen keskellä kylää vanhan kalmiston läheisyydessä. Se oli kuitenkin hävinnyt jo 1880-luvun lopulla. Vanha kalmisto sijaitsi pari sataa metriä ylempänä kuin vuonna 1907 valmistunut tšasouna. Kalmisto oli käytössä vuosien 1728–1944 välisenä aikana, lukuunottamatta Neuvostoliiton hallitsemaa aikaa 1939–1941xxiii. Kylän praašniekka oli Kazanskoi. Kesäkazanskoita vietettin 8. heinäkuuta ja syyskazanskoita 22. lokakuuta. Venäläinen Karjalan veljeskunnan koulu aloitti vuonna 1910 yksiluokkaisena. Rakennus valmistui vuonna 1912 omalle tontille. Koulussa toimi kaksi luokanopettajaa sekä käsitöiden ja suomen kielen opettajat. Kansakoulun kylä sai vuonna 1911, ja se toimi aluksi Makkosen talossa ja myöhemmin entisen venäläisen koulun talossa, jonka kunta osti seurakunnalta vuonna 1928. Kalliovaaran koulu aloitti toimintansa vuonna1935. Kylään perustettiin vuonna 1927 voimistelu- ja urheiluseura Moisseinvaaran Kivi. Marttayhdistys perustettiin vuonna 1933. Kylässä toimi myös tiistaiseura. Ensimmäiset merkinnät kylästä ovat 1790-luvun metrikkakirjoissa. Rippikirjassa kylä mainitaan vuonna 1805, jolloin siellä oli kolme taloutta. Vuonna 1914 kylässä oli Linkolan mukaan 20 taloa ja vuosien 1939–1943 kartan mukaan 133 taloa Moisseinvaaran alueella.
Sukuja: Määränen -Kukkonen Kononen- Onttinen Makkonen-Loginen Kisonen–Vanhanen Koivunen
Moiseinvaarasta siirrettiin Helsinkiin, Seurasaaren ulkomuseoon, Spirdo Makkosen ”Pert’inotsa”-niminen sukutalo, jonne sijoitettiin myös mm. Vasilei Koivusen suvun vanhaa esineistöä: kantele, värttinähepo, ikkunakarttaset, saranvanutuslaite, tuohiesineistöä ym. Tavaraa lienee kerätty myös muista taloista.
Kyläläiset joutuivat hyrsyläisten tavoin sotavankeuteen talvisodan alettua 1939 ja tekivät vaivalloisen matkan Kontupohjan perukoille. Heidän joukossaan oli tällöin iäkäs, runonlaulun, loitsun- ja parantajataidon omaava Ogoi (Agafia) Määränen s. Härkin, joka ”vaipui valkeihin syntysiin” sotavankeuden rasittamana Helsingissä 1940 kesän kynnyksellä.