LIETE eli Liettee
Lietteen kylä sijaitsi Suojärven länsirannalla, kohdassa, jossa tie Sortavalan suunnasta saapuu lähelle järven rantaa. Tie kaartaa oikealle kohti Suvilahtea, jonne kylästä on matkaa kolme km. Risteyksestä vasemmalle pohjoiseen kääntymällä pääsee Karatsalmen kylän kautta Korpiselkään, ja ennen talvisotaa tietä pääsi jopa Joensuuhun asti. Risteyspaikka oli aikoinaan kylän väen kokoontumispaikka, jossa pidettiin tanssiaisia. Lietteenranta oli vanha ehätyspaikka, josta järven ylittämällä pääsi nopeammin Kaipaan kylään. Kaipaan ja Lietteen kylän yhdistävä tie, joka jatkui Kuikkaniemeen asti, saatiin valmiiksi vuonna 1886xix. Liete eli Lietteinen oli pieni kylä, joka sai asukkaansa 1760-luvulla. 1800-luvun alussa tehdyn kartan mukaan silloiset kymmenen taloa sijoittuivat nykyisestä risteysalueesta Annantehtaan suuntaan ja rantaan päin ja lisäksi Tikkusenniemessä oli yksi talo. Vuonna 1914 kylässä oli 13 taloa. Linkolan mukaan melkein puolet taloista oli tuolloin pieniä, osaksi kokonaan uusia mökkejä. 1930-luvun lopulla Lietteen kylään kuului viitisenkymmentä taloa. Kylän talot sijaitsivat Lietteenrannan tuntumassa vähän ylempänä mäkien päällä tien molemmin puolin. Kylä oli myös yksi pitäjän kestikievarin sijoituspaikoista, ennen kuin majatalo muutettiin vuoden 1918 jälkeen Annantehtaalle. Majataloa pidettiin jo 1850-luvulla maarekisterissä tila n:o 1:ssä asuneen suvun toimesta, ja viimeisin kestitalo oli Päivärinteen taloxx. Kylässä ei ollut omaa tšasounaa eikä hautausmaata. Asukkaat kuuluivat Annantehtaan kreikkalaiskatoliseen seurakuntaan, ja nuoret kävivät kristinoppikoulua Karatsalmen kylässä Annantehtaan kirkossa. Siellä käytiin myös vihillä, mutta vainajat haudattiin useimmiten Kaipaan hautausmaalle. Koulu saatiin Lietteen välikylään vuonna 1925xxi, ja vuosina 1912–1917 Lietteen kylässä oli venäläinen ministerikoulu vuokratiloissa Jelosen talossa. Kylän lapset kävivät koulua myös ”Timperin sahan” ruokalarakennuksessa tai Revon talossa Lietteen välikylässä. Lietteen kylässä pidettiin vuonna 1913 venäjän kielen kurssi, johon osallistui 15 oppilasta. Opettajana oli venäläisen koulun opettaja Konstantin Ivaninpoika Kamenev. 1920–1930 luvulla toimi kylässä opintokerho, joka alkuaikoina kuului Pohjois-Karjalan vapaaopiston alaisuuteen, kunnes se siirtyi Raja-Karjalan Sivistysliiton jäseneksi. Opintokerhon johtajana toimi Johannes Päivärinne ja myöhemmin Mikko Partanen. Samat miehet johtivat kylän partiopoikia, jonka toiminta myöhemmin siirtyi Suvilahteenxxii. Kylän postina toimi Starostan talo. Kauppoja kylässä oli kaksi, Averkoffin kauppa ja Vasili Jupin pieni kotona toiminut sekatavarakauppa. Jupeilla oli pihapiirissään myös sirkkelisaha, jonka voimanlähteenä oli höyrykone Lokomobiili. Mylly puolestaan toimi riihen yhteydessä hieman kauempana asuinrakennuksesta. Mikko Sorsallakin oli aikanaan kauppa aivan Sortavalan tien risteyksessä, mutta hän menetti tilansa ja muutti ”Timperin sahan” alueelle, jossa jatkoi kauppatoimintaansa. Sorsan kauppatalo oli kylän suurimpia taloja, kuten Päivärinteen talo, jossa Stepan Päivärinne myös piti aittakauppaa. Rajavartiolaitoksella oli kylän perukoilla alue, johon rakennettiin vuoden 1936 tai 1937 aikana varastorakennuksia. Varastoja hoitaneella kersantilla oli siellä asunto ja sivutyönään hän harjoitti kettujen tarhausta. Rajavartioston rakennusten kivijalat ovat edelleen näkyvissä. Nykyään alueella on paikallisten asukkaiden datšoja ja peltoja ja Tikkusenniemen kohdalla tien varressa sijaitsee armeijan tutka-asema. Sinne eivät sivulliset pääse, mutta aivan portin lähellä voi nähdä pienen hirsimökin, jonka venäläiset ovat rakentaneet. Rakennuksella on haluttu suojata entisten asukkaiden, Päivärinteiden, kaivoa. Isojako vaikutti kylän elämään. Tikanniemeltä muuttivat Partaset Rajaselkään, Feodor Jegorinpoika Jelosen (s.1843) perhe muutti Kivijärveltä 1880-luvun puolivälissä, ja kiertokoulun opettaja Ilja Sorsan veljen Ivan Alekseinpoika Sorsan (s.1845) perhe asettui kylään Hukkalasta joskus 1890-luvulla.
Sukuja: Härkönen Bolschoi-Ahven-Lohi- Tanskanen Pässinen–Päivärinne Kurki–Reima Starosta Vornanen Tikku–Partanen Sorsa Jelonen
Lietteen välikylä
Lietteen välikyläksi kutsuttiin Suojärven länsirannan, Suvilahden asemalta Annantehtaalle menevän tien molemmin puolin levittäytyvää aluetta. Välikylä alkoi rautatien pohjoispuolelta, veturitallien jälkeen. Jyrkän mutkan jälkeen alue jatkui tien oikealla puolella Carelia Timber Oy:n eli ”Timperin” saha-alueelle asti. Asukkaansa Lietteen välikylä sai ympäri Suomea. Sinne saapui jo 1920-luvun alussa rautatietä rakentamaan tulleiden perheitä ja rautatien valmistuttua muuttoliike kasvoi. Osa jäi pysyvästi asumaan Suojärvelle, toiset taas elivät Suojärvellä vain jonkun vuoden ja muuttivat taas eteenpäin. Asukkaat olivat pääasiassa tavallisia työläisperheitä: rautatieläisiä, sahatyöntekijöitä ja metsätyöläisiä. Lisäksi välikylässä asui käsityöläisiä ja muita ammatinharjoittajia: suutareita, maalareita, teurastaja, autoilijoita, parturi, myymälänhoitajia ja kulkukauppiaita. Uskonnoltaan useimmat välikyläläiset olivat evankelisluterilaisia, mutta kylässä asui lisäksi eri Suojärven kylistä ja myös Suistamolta, Impilahdesta ja Salmista saapuneita ortodokseja. Pelastusarmeijalla oli Suojärvellä oma osasto, joka perustettiin 1.9.1927 ja pyhäkouluja toimi kolme. Osaston pyhäkoulu välikylässä (tarkoitetaan mahdollisesti Kaipaan välikylää), haarapyhäkoulu vuodesta 1928 alkaen Kaipaan kylässä ja toinen haarapyhäkoulu Lietteen kylässä vuodesta 1931. Kolikkoinmäellä tai kuten myös sanottiin, Maljasen mäellä pidettiin telttakokouksia kesäisin. Vielä oli kylässä erään vähemmän tunnetun uskonlahkon, Herran kansa -järjestön kannattajia. Muista asukasryhmistä voisi mainita romanit, joita asui sekä Lietteen kylässä, että Lietteen välikylässä. Pelastusarmeijan upseerin, bigadööri Maija Pökkösen kertoman mukaan Suojärvellä oli ilo toimia, koska siellä ei pelastusarmeijan työntekijä ollut yksin. Oli kuulijoita ja oli sotilaita, sisäinen elämä ja hengellinen elämä oli rikasta, ympäristön ankeus ja yksitoikkoisuus eivät mitenkään haitanneet eikä niitä edes huomannut. Armeijan kokoushuone sijaitsi välikylässä vuokratalossa. Alakerrassa oli kokoushuone ja yläkerrassa armeijalaisten asunnot. Kokouksia järjestettiin melkein joka ilta, maanantai oli ainoa vapaailta. Väestä ei ollut puutetta, ompeluiltaan tulivat myös miehet. He tekivät omia käsitöitään ja puuveistoksia. Ohjelmaa oli jokaiselle illalle, kahvitarjoilu kuului asiaan. Laulu oli voimakasta. Retkiä tehtiin ympäristöön ja ihmiset kutsuivat taloihinsa pitämään kokouksia. Yleensä kuljettiin kuorma-autoilla ja auton lavat tulivat täyteen lähtijöitä. Molemmista kirkkokunnista tuli väkeä armeijan tilaisuuksiin, mutta enimmäkseen he olivat muualta Suojärvelle muuttanutta väkeä, ei niinkään paljon kanta-asukkaita.