KOTAJÄRVI ja Papero
Kotajärvi sijaitsi samannimisen järven ympäristössä pitäjän eteläosassa lähellä Suistamon rajaa. Venäjän rajalle oli linnuntietä vain kuusi kilometriä. Kylään kuljettiin Paperon kohdalta lähtevää kylätietä 10 kilometrin verran. Tie oli 1920-luvulle asti hevostie, kunnes Kausen sahan rakentaminen vuonna 1924 toi kunnon tien. Kylänosia olivat Tuutinselkä, Salmoinselkä, Rodinselkä, Pahkaselkä ja Kasarminmäki. Kotajärven vanha tšasouna ja kalmisto sijaitsivat Kärenniemessä, jota kutsuttiin myös ”Miinan niemeksi” lähiasukkaiden mukaan. Hautausmaalle haudattiin vuosina 1750–1888, sillä asukkaansa kylä sai 1750-luvun aikana. Vanha tšasouna oli pyhitetty Johannes Kastajan muistolle. Mellitšänmäellä sijaitseva uusi tšasouna oli pyhitetty Herran Äidin syntymisen muistolle ja se vihittiin käyttöön vuonna 1936. Uusi hautausmaa sijaitsi Tuutinselällä Suojärvelle menevän tien suunnalla. Hautausmaa perustettiin vuonna 1890 ja se oli hehtaarin suuruinen, puuaidalla ympäröity, ja kasvoi mäntymetsää. Kylän praašniekka oli Iivananpäivä eli juhannus 24. kesäkuuta. Kylä sai kansakoulun vuonna 1911. Se aloitti aluksi vuokrahuoneistossa. Uusi ajanmukainen koulutalo valmistui vuonna 1935. Samana vuonna kuin suomalainen koulu, kylässä aloitti myös venäläinen yksiluokkainen ministerikoulu, joka toimi vuokrahuoneissa sisäopistona yhden opettajan voimin. Kotajärvelle oli sijoitettu rajavartiosto kasarmeineen. Sen ansiosta kylään oli puhelinyhteys 1920-luvulta alkaen. Puhelin toimi myös Ondrei Hattusen kaupassa ja metsänvartijan tilalla Pahkaselässä. Kylän posti haettiin Paperosta ja sen hoiti Feodor Hattusen tytär Taina. Jegor Hautanen omisti vesimyllyn pärehöylineen. Vuodesta 1924 vuoteen 1936 asti kylässä oli Wihtori Kausen yksiraaminen saha lautatarhoineen ja rullavaunuratoineen. Marttayhdistys perustettiin vuonna 1938. Kotajärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran nimeltä vuoden 1753 maakirjassa, ja tuolloin siellä eli kaksi isäntää, kokonniemeläinen Mihaila Ignatinpoika (s.1715) ja Isak Vasilinpoika. Rippikirjoissa kylä mainitaan nimeltä ensimmäisen kerran vuonna 1787, ja silloin siellä oli jo viisi taloutta. Linkolan mukaan kylässä oli kesällä 1914 26 taloa, ja tuolloin hänelle kerrottiin, että asutuksen olivat perustaneet 150–200 vuotta aiemmin kaksi Kokonniemen kylästä ja Oulun kaupungista saapunutta miestä. Säppi-Tsäppi- Hattunen-Hautanen-Kärki Pessinen-Pässisten- Kaitanen. Pörhönen-Parkkinen- Tsikkuri- Keikkonen-Brelo Papero Vanhan rautatieaikataulun mukaan oli juuri ennen Suojärveä Paperon pysäkki, joka otettiin väliaikaiseen käyttöön jo vuonna 1921. Pysäkin ympärille kasvoi pieni teollisuuskylä. Kylässä on ollut vanhempaakin asutusta, Paperon eli Maltinan kestikievari oli rakennettu noin vuonna 1909. Kestikievari sijaitsi tien välittömässä läheisyydessä, 28 kilometriä pitkän, asumattoman Loimola–Papero välin päätepisteenä. Paperon tärkein rakennus oli kaksikerroksinen asematalo, jonka alakerrassa sijaitsivat toimistohuone ja tavaravarasto ja yläkerrassa oli asemamestarin asunto. Samaan pihapiiriin kuului vielä asemamiehen asuinrakennus. Lisäksi alueella oli kauppa.
