Kyläkuvaus
KARATSALMI eli ANNANTEHDAS
Rautaruukkinsa vuoksi myöhemmin Annantehtaaksi kutsuttu Karatsalmen kylä sijaitsi Salonjärven itärannalla samannimisen kosken ja virran rantamaalla.
Kylä mainitaan nimeltä ensimmäisen kerran vuoden 1795 rippikirjassa, jolloin siellä asuivat Koivusen suvun esivanhemmat ja Komša-suku. Vuoden 1805 kartassa toinen taloista sijaitsi Karatjoen keskijuoksun vaiheilla Filatkin kylänosassa, siellä missä Komšan perhekunta asui vielä 1900-luvulla joen mutkassa Suojärven puoleisella salmensuulla. Toinen taloista oli rakennettu Salonjärven puolelle, entisen kirkonmäen kohdalle. Mahdollisesti siitä Koivuset luopuivat Annantehtaan tullessa kylään vuoden 1809 aikoihin. Vuoden 1818 henkikirjassa kylän kaksi Komšan taloa mainitaan edelleen uudistiloina. 1800-luvun lopulla kylässä oli asukkaiden yhteinen mylly. Majataloa eli kievaria pitivät Kuismalat. Ennen Kuismaloita majataloa piti Marppa Kuokkanen, joka oli sukuaan Salonkylän Schestoneita.
Annantehtaan kirkko rakennettiin vuonna 1878 ja se paloi vuonna 1883. Toinen kirkko rakennettiin kuusi vuotta myöhemmin, ja se oli pyhitetty Apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle. Kirkko rakennettiin korkeammalle mäelle pohjoiseen siitä paikasta, jossa oli ollut ennen Karatsalmen tehtaan kappeli. Kappeli siirrettiin tehtaan hautausmaalle, sen luoteissivulle vuonna 1873. Todennäköisesti kappeli, jonka ulkonäkö poikkesi samanaikaisista muiden kylien tšasounista, oli rakennettu tehtaan työväkeä varten heti tehtaan rakentamisen jälkeen, eli vuoden 1814 aikoihin. Oma hautausmaa tehtaan työväkeä varten perustettiin vuonna 1840 500 metrin etäisyydelle Annantehtaan kirkosta ja koska se täytti vuoden 1879 terveydenhoitoasetuksen määräykset, hautausmaan paikkaa ei tarvinnut siirtää.i Hautausmaa on viime vuosina otettu jälleen käyttöön.
Kylän praašniekka oli Petrunpäivä eli apostolien Pietarin ja Paavalin päivä 29. kesäkuuta sekä Vozvesenna eli helatorstai.
Annantehtaan seurakunnan perustamisvuosi on 1898, ja papeista merkittävimmät olivat myöhemmin piispana tunnettu Aleksanteri Karpin ja Elias Huurinainen. Seurakunta itsenäistyi vuonna 1920 ja kylään rakennettiin pappila ja lukkarila.
Karatsalmella toimi vuodesta 1894 alkaen venäläinen koulu, joka perustettiin työväestöä varten. Koulu oli Karjalan veljeskunnan yksiluokkainen koulu, jossa oli kaksi luokanopettajaa ja käsityönopettaja, ja se toimi omassa koulutalossa. Suomenkielinen kansakoulu aloitti kylässä toimintansa vuonna 1918 toimien seurakunnalta ostetuissa entisen venäläisen koulun tiloissa. Opettajista pitkäaikaisin ja viimeinen oli Porfirio Rajanti.
Vuosisadan vaihteessa Karatsalmella toimi pitäjänlääkärinä Carl Fonselius. Mylly- ja kauppatoimintaa harjoittivat Dimitri Agapoff-Ahpo ja myöhemmin Jussi Vienolainen, ”Miheikkä” ja vuonna 1722 Aunuksesta Suojärvelle tulleen Ivan Tšesmenskin perilliset.
Marttayhdistys perustettiin kylään vuonna 1936. Tiistaiseura- ja kirkkokuorotoiminta oli Karatsalmella vireätä. Tehtaan lopetettua toimintansa kylässä oli vuonna 1914 enää vain 20 taloa ja sodan alkaessa kylässä oli noin 60 asuinrakennusta.
Koivunen
Komša- Kannaslahti
Tsesmenski
Perimätiedon mukaan tuotiin Moskovan seuduilta tehtaalle ensimmäiset työläiset eli kreivittären palvelijat, niin kuin heitä kirkonkirjoissa kutsutaan. Osa heistä jäi lopullisesti Karatsalmen asukkaiksi. Osa, mm. valajat, hakeutuivat 1800-luvun lopulla Petroskoihin ja Pietariin töihin.
Venäjältä tuotiin 22 miestä, joista kolmentoista vihkimerkintä löytyy Suojärven rippikirjoista. Lopuista kuusi oli ilmeisesti naimisissa jo saapuessaan. Lisäksi tehtaan työläisinä luetellaan vuonna 1818 vapaata työväkeä 34 miestä. Heistä seitsemän kotipaikka mainitaan vihkimerkinnöissä.
Venäjältä tulleista kreivittären palvelijoista pysyvästi suojärveläisiä tuli seuraavista suvuista:
Malminvalaja Arbuzov ”Vesimeloninen”Allimaa-Aitokalliok-Arpila-Arposuo-Airasto-Ahko-Ahosilta-Ahosvaara
Malminvalaja Vetrov ”Tuulinen” Varjolahti-Vertola-Vionmaa
Sorvari eli työkaluseppämestari Komarov ”Hyttynen” Kivala-Kamaja- Yliskoski
Malminvalaja Tšesmenski
Vapaasta työväestä Annantehtaalle jäi kuusi sukua.
Malminvalaja Murenija-Inkerö.
Seppä Rudakov ”Malminen” Ruhtila
Seppä Volkov ”Hukkanen”
Lotjatyömies Jakovlev- Jokiluhdaksi-Minin- Vienolainen
Andrei Iivaninpoika Vienolainen toimi kylän kauppiaana
Sukuja: Niemi, Aalto, Spiridonov-Pirtala-Pirtonen.
Runsaasti suojärveläisiä tilattomia työskenteli tehtaalla. Turhanvaaran Turhasten suvusta Zinovei Vasilinpoika Ruha (s.1807) eli kylässä 1840-luvulta 1900-luvulle asti.
Kuismalan perheen juuret vievät Evaniemelle Jegor Rodioninpojan (s.1794) synnyinkylään.
Rössi-nimisten esi-isä Filip Trofimanpoika (s.1830) kirjattiin Annantehtaan populiksi v. 1850 rippikirjaan.
Luterilaisia työmiehiä muutti 1800-luvun loppupuolella Annantehtaalle töihin. Kainulaisia asui 1870-luvulta lähtien kylässä useampi henkilö, Ivan Gavrilanpoika Soanlahden seurakunnasta, Mikko Matinpoika Impilahden seurakunnasta ja Gimitri Gavrilanpoika (s.1850) ilmeisesti Suistamolta. Osasta heistä tuli ”vahingossa” ortodokseja. Sekä luterilaisia, että ortodokseja näyttää olleen myös Kuokkasten perheissä, joita samoihin aikoihin tuli kylään. Andrei Ivaninpoika Kuokkanen (s.1848) avioitui Schestonin sukuun. Vaimo Marppa piti majataloa ja poika Ivan toimi metsänvartijana.
