KAIPAA eli Kaipainen
Myös Kaipaanpääksi kutsuttu, toinen Suojärven vanhimmista kylistä sijaitsi Suojärven eteläpäässä, itärannalla suojaisan Suvilahden tuntumassa.
1500-luvulla kylässä mainitaan 20 taloa. Kylän taloluku väheni 1600-luvulla monien sotien takia ollen pienimmillään Pohjan sodan jälkeen vuonna 1722, jolloin kylässä oli vain kuusi taloa. Luultavasti talot sijaitsivat, kuten vielä vuoden 1805 kartassa, yhtä taloa lukuun ottamatta samalla kahden lahden, Kaipaanlahden ja Sotkalahden, väliin jäävällä niemialueella. Kreivi Steinheilin kartassa Kaipaan talojen lukumäärä on 15, joista Parkinselässä on ainakin kaksi taloa. Kaipaan suvuista osa siirtyi vuosikymmenten kuluessa Kokonniemen, Lietteen, Kotajärven, Nilosaaren ja Eloniemen asukkaiksi. Vielä vuoden 1722 henkikirjassa on vain Kaipaan kylä, mutta jo vuoden 1727 maakirjassa on Kokonniemi omana kylänään. Vuonna 1764 erottuivat Liete ja Nilosaari omiksi kylikseen ja vuosisadan lopulla Eloniemi. Vuonna 1939 Kaipaan kylänosia olivat Parkinselkä, Välikylä ja Suvilahti.
Kaipaan vanhin tšasouna oli omistettu Kristuksen kirkastumisen muistolle. Tšasouna rakennettiin ehkä jo 1730-luvun aikana ja sen kellotorni-eteinen yhdistelmä 1700-luvun puolessa välissä. Tšasounan päälle oli mahdollisesti kaatunut iso puu, koska 1700-luvun loppuun tultaessa kalmistossa oli jo kaksi tšasounaa vierekkäin. Uudempi oli pyhitetty Profeetta Eliaan muistoksi. Uusin tšasouna rakennettiin vuonna 1932 ja se oli pyhitetty Pyhän Eliaan muistolle. Kylän praašniekka oli Iljanpäivä eli profeetta Eliaan päivä 20. heinäkuuta.
Kaikki nuo kolme rakennusta seisoivat samalla tontilla vanhan kalmistoalueen kuusikossa Kuljunniemen eli Menshakovin niemen eteläpäässä, Lamminniemen ja Sotkalahden lähellä, osittain Pekka Prittisen omistamalla maalla. Hautausmaa oli vanhaksi kalmistoksi varsin suuri, yhden hehtaarin kokoinen aidattu alue. Se oli ollut käytössä ilmeisesti jo 1500-luvulla, ehkä jopa 1400-luvun lopulla. Vuoden 1879 terveydenhoitoasetuksen mukaan se ei enää soveltunut hautausmaaksi ja jäi pois käytöstä 1890. Kaipaan uusi hautausmaa perustettiin Parkinselän ja Kaipaan väliselle alueelle rautatien ja maantien väliin. Aluetta käytetään edelleen hautausmaana.
Kaipaa sai kansakoulun vuonna 1907. Se toimi aluksi vuokrahuoneistossa Menshakovin talossa mutta sai oman rakennuksensa myöhemmin.
Kaipaalla toimi muutaman vuoden 1914 alkaen venäläinen yksiluokkainen ministerikoulu, sekin vuokrahuoneissa. Kaipaan asemaseudun koulussa toiminta alkoi vuonna 1923.
Verkkojärven agjalla oli sodan alkaessa kolme taloa, jotka kaikki olivat Kortelaisten sukuun kuuluvien koteja.
Sukuja: Räsänen-Menšakov, Prittinen-Naumanen, Lirkki–Tavi–Bombin, Häkki-Härkönen, Kulju, Pahka-Joska, Kortelainen, Kurki-Sopukki, Lohi
Kaipaan välikylä sai asukkaikseen jo ainakin vuodesta 1917 alkaen runsaasti Aunuksen ja Vienan karjalan alueiden pakolaisia. Kotipaikalta pakoon lähdön syyt vaihtelivat ja useilla oli sukua Suojärvellä ennestään. Vuosien 1939–1943 henkikirjan lopussa olevan yhteenvedon mukaan Suojärvellä oli noin 300 ulkomaalaista, jotka melkein kaikki asuivat Kaipaan välikylässä.
Molosofkinit muuttivat Veskelyksen kylästä. Perheen isällä, Ivan Savinov Molosofkinilla (s.1868) oli sekatavarakauppa Veskelyksessä ja ammatiltaan hän oli maanviljelijä. Kylän vanhimpana hän osallistui lähetystöön, joka yritti liittää Aunuksen Suomen yhteyteen. Aluksi he ilmeisesti tulivat toimeen pakolaisavun turvin, mutta pian perheen pojat ryhtyivät kaupan alalle ja autoilijoiksi. Sukunimeä on muutettu Meltorannaksi, Meltovuoksi, Melamaksi, Melasalmeksi ja Meltolaksi.
