Kaipaa

KAIPAA ELONIEMI SUVILAHTI

Kaipaanpääksi mainittu, toinen Suojärven vanhimmista kylistä, sijaitsi Suojärven eteläpäässä, suojaisan Suvilahden tuntumassa. Jo 1500-luvulla kylässä mainitaan 20 taloa ja aiemmin Kokonniemikin on kuulunut kylään. Kaipaa oli laaja kylä viljelyksineen. Kylänosia olivat Eloniemi, Välikylä ja Suvilahti.

Karjalaista tyyliä edusti Menschakovin niemellä sijaitseva karjalatalo, jossa suku asui suurperheenä. Tšasounaryhmä ja tienvarren vanha risti pysähdyttivät matkamiehen ”silmiä ristimään”.
Vanha tšasouna oli omistettu Kristuksen kirkastumisen muistolle. Uusi tšasouna rakennettiin 1932 J.Brocken piirustusten mukaan ja se oli pyhitetty Pyhän Eliaan muistolle. Kylänpruazńikka oli Iljanpäivä.

Kaipaa sai kansakoulun 1907. Se toimi aluksi vuokrahuoneistossa, Menschakovin talossa. Asemaseudun koulu aloitti toimintansa 1923. Eloniemen kansakoulu ja keskuskansakoulu Suvilahteen valmistuivat v. 1938.

Rautatie rakennettiin Suojärvelle vuosina 1918-1923 ja ensimmäinen juna porhalsi Kaipaan kylään 1923. Tämä muutti vanhan kylän lähes täydellisesti. Suvilahden metsäinen ranta muuttui asemakyläksi. Kaipaan kylään perustettiin Aunuksen Puuliike Oy 1919 ja The Wiborg Wood Companyn saha ja laatikkotehdas (Belajefin saha) 1920. Teollisuuden työntekijät tarvitsivat asuntoja ja näin syntyi Suvilahden rantamille Kaipaan Välikylä( katso Lietteen kylä).

Suojärven asemaseutu kehittyi nopeasti uudeksi pitäjän keskustaajamaksi. Eri puolilta Suomea tuli yrittäjiä ja työntekijöitä Suojärvelle, ja vuoteen 1939 mennessä vanha Kaipaan kylä oli saanut vierelleen noin 6000 asukkaan Suvilahdeksi kutsutun taajaman monimuotoisine palveluineen. Oli kunnan virastotalo, ev.lut.kirkko ja pappila, sairaala ja lääkäri, apteekki, pankkeja, hotelli Seurahuone, matkustajakoteja, elokuvateattereita, työväentalo ja suojeluskuntatalo, palokunnantalo, keskuskansakoulu, yhteiskoulu sekä palveluita kengästä hattuun, kellosta huonekaluihin ja leivästä kirjaan saakka. Useat autoilijat huolehtivat henkilö- ja tavarakuljetuksesta koko Suojärven alueella.

Kylästä kaavailtiin kauppalaa, asemakaavaa valmisteltiin, mutta talvisota ja alueluovutus keskeytti suunnittelun.

Kylässä kävi matkaajia eri puolilta maailmaa, puutavarakauppoja tehtiin. Soinnukkaana ja värikkäänä, karjalankieli sekoittui luontevasti matkaajien puhumiin kieliin.

Kaipaa-Suvilahti oli monien harrastusten keskus ja siellä toimi mm. vapaa-opisto, työväenyhdistys, suojeluskunta ja lotat, urheilu- ja voimisteluseura, palokunta, partiolaiset, martat, näytelmäseura ja useita kuoroja. Myös Suojärven varsinaisia käräjiä alettiin käydä 1930-luvulla Kaipaan Suvilahdessa, kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi kokoonnuttiin ns. välikäräjille.

Kaipaa-Suvilahti ympäristöineen oli senaikaiseksi kyläksi pienen kaupungin veroinen. Niin vanhat kaipaalaiset kuin muualta sinne muuttaneetkin viihtyivät kylässä.

Sota hajotti heidät ympäri Suomea, mutta muistoissaan he elävät yhä kaipaalaisina.

 

Kaipaan vanhoja asujasukuja:

Lemminkäinen, Pulkkinen, Leskinen, Lirkki, Partanen, Tikkunen , Räsänen, Bombin
Rysä, Rotta, Vuonna
Kärki, Hautanen, Kaitanen, Hattunen, Pörhönen, Parkkinen, Tsikkuri, Brelo
Sorsa, Kengeli, Ahven, Isotov
Kulju, Säppi, Härkönen, Reima
Tuukki, Kortelainen
Prittinen, Härkönen
Naumanen, Keikkonen
Pahka, Stonku
Bolschoi, Grigorjev
Menschakov
Tavi
Lohi – Martikainen
Kokko