Suojärven pitäjän itärajalla, Hyrsylän mutkan pohjoispäässä vaarojen ympäröimänä oli Hautavaara, jonka kylänosia olivat Mäkikylä ja Alakylä.
Hautavaaran ja Kaipaan väliä kuljettiin aikanaan lukuisten soiden ja kapulasiltojen yli Karatsalmen ja Petroskoin välillä kulkenutta malminajotietä eli tšugunatietä pitkin. Maantie saatiin 1920-luvulla ja rautatie jatkosodan aikana. Etäisyys Suvilahdesta on 23 kilometriä, ja aikoinaan välillä oli Suojoen ylityspaikalla käsikäyttöinen lossi. Hautavaaran kylästä tie jatkui Hyrsylän suuntaan ja Mäkikylän kautta meni tie Savilatsun kylään Aunuksen puolelle.
Hautavaaran vanha tšasouna oli pyhitetty Pyhän Ristin muistolle ja rakennettu todennäköisesti 1700-luvun alussa vanhan kalmiston alueelle. Entisten hautavaaralaisten mukaan kellotornin rakennuttaja oli Pessilän suku, joka tunnettiin yhtenä kylän vauraimmista suvuistai.
Uusi tšasouna, joka oli pyhitetty Herran Ristin ylentämisen muistolle, rakennettiin 1934 vanhan tšasounan lähelle samaan kalmistoon korkeaan kuusikkoon. Vanha kalmistoalue sijaitsi keskellä kylää ja oli otettu käyttöön todennäköisesti 1700-luvun alussa. Vanhaan kalmistoon hautaaminen lopetettiin vuoteen 1888 mennessä ja uusi hautausmaa otettiin käyttöön Myllykankaalta kylän koillispuolelta Usmitsanjärven pohjoisrannalta. Kylän praašniekka oli Sviizoi eli ristinylentämisen juhla 14. syyskuuta.
Hautavaaran kylä sai kansakoulun vuonna 1899, ja erillinen koulutalo rakennettiin kyläläisten omin voimin metsänhoitaja Einari Mäntyvaaran johdolla kylän keskelle, vanhan tšasounan lähelle. Venäläinen koulu aloitti toimintansa yksiluokkaisena, yhden opettajan ministerikouluna vuokrahuoneissa vuonna 1911 ja se toimi sisäopistona.
Kylässä toimi maamiesseura vuodesta 1938 alkaen ja Marttayhdistys perustettiin vuonna 1929. Myös suojeluskunta- ja Lotta-toimintaa harrastettiin. Opintokerho oli suosittu, noin 30–40 nuorta kokoontui koululle tiistaisin näytelmäharjoituksiin ja muihin harrastuksiin. Hautavaara oli rajavartiostopaikka.
Hautavaara mainitaan 1500-luvulla kahden talon kyläksi, silloin Utsmisjärven nimellä. Vuonna 1644 se oli autio ja sai uudestaan asukkaat viimeistään 1720-luvulla. Vuoden 1722 henkikirjan mukaan kylässä oli kaksi taloa ja saman vuosikymmenen lopulla jo viisi taloa. Seuraavan vuosisadan alun kartassa taloja on merkitty 22 ja Linkolan mukaan 35 taloa vuonna 1914. Talvisodan alkaessa kylässä oli jo 66 asuttua taloa.
Kylän asukkaiden yhteinen mylly mainitaan vuoden 1753 maakirjassa. Vuonna 1764 myllyveron maksajat olivat Andrei Jefiminpoika (Peuran tila n:o 3) ja Gavrila Dimitrinpoika (Maljan tila n:o 1). Vuosina 1867 ja 1876 myllärinä oli Andrei Agapinpoika (Porokan tila n:o 4). Maljoilla ja Brelolla oli 1930-luvulla kotitarvesaha.
Porokka, Mäkkeli-Kukko-Vapeikko, Tavi, Naakka, Malja-Peura-Jakovlev-Fedotov-Jeussonen-Jakovuo-Jakosuo-Valpe, Mursin-Mursu, Tšikuttaja–Tikka–Komša–Kontti–Korjola, Brelo, Harakka