HANTŠAKANNIEMI eli HUTTULA
Huttulan kylä sijaitsi Suojärven länsirannalla. Siinä kohtaa rantaa niemekkeet muodostavat hantšakon, eli ikään kuin kaksihaaraisen niemen, mistä kylän vanha nimi Hantšakanniemi luultavasti johtuu. Myöhemmin Huttulaksi kutsuttu kylä rajoittui pohjoisessa ja idässä Suojärveen ja etelässä ja lännessä Salonkylään.
Kylän tšasouna oli Savinaisten agjalla ja pyhitetty ylienkeli Mikaelin muistolle. Kylän praašniekka eli pruazn’ikka, kuten se karjalan kielellä kirjoitetaan, oli Mihailanpäivä eli ylimmäisen enkelin Mikaelin päivä 8. marraskuuta.
Ennen suomalaisen kansakoulun perustamista toimi Huttulassa vuodesta 1914 alkaen venäläinen yksiluokkainen ministerikoului vuokralla Danila Pöppösen talossa. Kaikki venäläiset koulut lakkautettiin viimeistään kesällä 1917. Oman suomalaisen supistetun kansakoulun kylä sai 1929, ja se toimi aluksi Timo Gromoffin talossa. Yläkoulu aloitti Matti Gromoffin talossa, kunnes uusi koulutalo valmistui vuonna 1938. Ensimmäinen suomalainen opettaja oli Ilja Sorsa.
Aittakauppaa piti Kuisma Savinainen ja kylän postia hoitivat Jegor Gromoffin perilliset. Ennen talvisotaa Koite piti sekatavarakauppaa Pöppösen agjalla Koivusen talossaii.
Hantšakanniemi asutettiin 1700-luvun alussa Pohjan sodan jälkeen, ja koko vuosisadan ajan kylässä oli vain yksi talo. Talojen lukumäärä kasvoi hiljalleen 1800-luvun ajan ja oli 1900-luvulle tultaessa kymmenen. Sodan alkaessa 1939 kylään jäi 49 kotia.
Tervasaari eli Pöpönsaari, Pöppösaari
Hantšakanniemen Pöppöset ja Gromoffit asuivat 1800-luvun aikana isojakoon saakka Suojärven toiseksi suurimmassa saaressa, Pöpönsaaressa. Saaressa oli 1800-luvun lopulla kymmenen hehtaaria viljeltyä peltoa ja asukkaita neljässä taloudessa. Asukkaat muuttivat pois 1900-luvun vaihteessa mutta korjasivat sieltä heinää sotaan asti. Isojaon aikaan kaikki saaret jäivät vielä Aunuksen vuorihallituksen omistukseen, joten saaren asukkaat muuttivat mantereelle.
Saaren vanhempi nimi on Tervasaari. Pöpöinsaareksi sitä kutsuttiin joko siksi, että saaressa oli paljon käärmeitä, ”pöpöitä”, tai siksi, että siellä asuneen suvun nimi oli Pöppönen. Gromoffit puolestaan olivat hekin Pöppösiä mutta muuttivat sukunimensä Annantehtaan omistajien mukaan Gromoffiksi. Joku oli kehunut Dimitri isännän tekevän töitä kuin Gromoffin tehdas, joten hän piti nimeä itselleen sopivana.
Saaresta louhittiin aikanaan kalkkikiveä rautatehtaan tarpeisiin, mikä on saattanut olla syy asukkaiden muuttoon saarelle. Kreivi Steinheilin kartassa saaressa oli jo kaksi taloa, ja vuoden 1818 henkikirjan mukaan ne olivat uudisasutuksia.
Tähkänen–Hursti–Hurtseva–Savinainen
Truhponen-Filipov
Rörötti-Pässinen-Päivärinne
Karhu–Karhunen–Laakso
Susuna
Hiiri
Pöppönen-Gromoff
Jeulonen
Norppa
Sorsa
i Merikoski 1940, 229
ii Oma Suojärvi kuvina